maanantai 19. syyskuuta 2011

Anopin syntymäpäivät ja sienestystä

Vietettiin lauantaina meillä anopin 79-vuotissyntymäpäiviä. Koska lapsivieraitakin oli tulossa, valikoitui ruoaksi makaronilaatikko, jonka valmisti tällä kertaa Papa ja ihan kolme vuoallista, ettei pääse eväs loppumaan kesken. Ei todellakaan loppunut; puolitoista vuoallista jäi yli, vaikka ruoka näytti maistuvan kaikille paremmin kuin hyvin. Siitä jo laitettiin osa pakkaseen ja osa syödään Papan kanssa viikolla. Resepti on muuten Paten ja löytyy täältä http://reseptivihko.net/lihamakaronilaatikko. Papa tosin tuplasi kaikki ainekset, koska syöjiä oli kahdeksan.


Kakun toivat ihan toisesta kaupungista asti tulleet vieraat mukanaan. Vävy oli värkännyt anopilleen tosi hyvän kakun, josta siitäkin jäi meille Papan kanssa tähteet syötäväksi, kun vieraat eivät halunneet kakun loppua takaisinkaan enää viedä. Kakun reseptiä ei tullut kysyttyä, mutta kuva siitä kuitenkin otettiin. Nam! Siis miesvoimin oli tarjoilut pääosin valmistettu ja ruokareseptikin oli Paten eli ilmeisesti miespuolisen henkilön. Ovatkohan miehet oikeasti parempia kokkeja kuin naiset?






Sunnuntainä piti taas päästä sienimetsään ja saatiinhan sieltä ihan mukavasti saalistakin. Suppilovahveroiden satokausi on hyvällä alulla, mutta odotamme vielä innolla herkkutattien toista tulemista (ensimmäinen satohan on jo mennyttä). Samoin viiruvalmuskoiden ensimmäinen yllättävän aikainen sato on laadultaan huono, mutta sekin on myöhäsyksyn sieni, joten uutta satoa odotellaan siitäkin.
Kuvassa muutama ihanan "röyhelöinen" suppilovahvero! Suppikset laitettiin uunipelleille talouspaperin päälle. Toinen pelti jääkaapin päälle ja toinen uuniin 50 asteeseen uuninluukku raollaan kuivumaan.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Sienimetsän saalista

Tuli käytyä viikonloppuna sienikoria ulkoiluttamassa. Tällä kertaa se ei jäänyt kylläkaan pelkäksi ulkoilutukseksi, sillä vaikka tatit ovatkin tällä hetkellä entisiä, löytyy muita herkkuja niin paljon kuin vain jaksaa metsästä kantaa.
 
 
Mustatorvisienet laitettiin jääkaapin päälle uunipellille kuivumaan. Pitää muistaa välillä vähän pöyhiä, etteivät pääse pilaantumaan, kun niitä tuli aika paksu kerros.








Kantarelleja tiristettiin pannulla omassa liemessään, kunnes kaikki neste oli haihtunut ja laitettiin sitten sienet pakkaseen.




Vaaleaorakkaille tehtiin sama käsittely kuin kantarelleille. Vaaleaorakaskinhan on kolmen tähden sieni, mutta kypsennettävä hyvin, ettei aiheuta vatsaoireita.







Sattuipas siellä metsässä semmoinenkin iloinen yllätys, että kumarruin poimimaan mustatorvisientä ja samalla huomasin, että kädessäni olikin suppilovahvero. Nekin ovat siis jo nousseet! Niitä oli kuitenkin sen verran vähän, että menivät tällä kertaa kantarellien mukana pakkaseen.

Edellä mainittujen lisäksi löytyi myös viiruvalmuskoita, joitakin haperoita ja karva- ja haaparouskuja niin paljon, että lopullinen saalis oli kaksi sankollista ja yksi iso sienikori täynnä ääriään myöten. Viiruvalmuskoita ja haperoita oli myöskin niin vähän, että menivät rouskujen mukana ensin ryöppäykseen ja sitten suolasieneksi purkkiin.
Harvoin olemme päässeet näin hyville apajille. Täytynee lähteä viikolla tai tulevana viikonloppuna viimeistään uudestaan.:)

Varsinaista ruokaohjetta en siis tällä kertaa laita, mutta jonkunlaisia säilöntävinkkejä aloitteleville sienestäjille kuitenkin. Nyt kannattaa todella korjata sienisatoa talteen...